Suurkaupunki, sulka hattuun ja surullinen saari

Suurkaupungin huumaa neljäksi päiväksi meille tarjosi Kuala Lumpur, erittäin tervetulleessa kohdassa reissua. En varsinaisesti piittaa isoista cityistä näin tamperelaistuneena Espoon esikaupunkilaisena, mutta tämä teki kyllä suuren poikkeuksen ja passelisti Cameronin ylämaiden ja tulevan Mulun viidakkotrekin väliin. Majoituttiin aivan supersuloisessa (ja mikä tärkeintä - erittäin hyväpaineisella suihkulla varustetussa) hotellissa Chinatownin sydämessä, jossa ruoka on tulilla jatkuvasti ja feikkilaukut heiluu. Julkinen liikenne toimii älyttömän hyvin ja kaupunki on siisti. Petronasin kaksoistornit oli jokseenkin näyttävät myös, pimeän tullen vielä vähän enemmän. Kaiken mahtavuuden kruunasi vielä Myanmarissa tavattu Nina, jonka seurasta nautittiin melkein koko KL:n trippi. Baganistakin on jo 2 kk, aika juoksee järkyttävää vauhtia.

Chinatown.

Petronas towers. Sniikattiin hienojen ihmisten baariin ottamaan kuvia.

Nina tuli! Otettiin pyykinpesubisset.

Turisteja junassa.

Pistettiin tyttöjen kanssa ihan ranttaliksi hommat ja vedettiin käytännössä kolmen päivän ostarirundaus, Sami kyllästy joskus ekan päivän puolivälissä. Ei nyt varsinaisesti muuta kun tarpeellisuuksia hankittu, mutta päästiinpä hetkeksi leikkimään kroisosta hohtavissa marmoritaivaissa. Oli myös ihan virkistävää olla juoksentelematta nähtävyyksien perässä ja vaan norkoilla ilmastoiduissa kaupoissa ja kahviloissa.

Makunystyröitä kutiteltiin KL:ssä vaihtelunhalussamme mm. tee-se-itse –jätskeillä Magnum-baarissa, lammas-paprika –vartailla katugrillissä, saviruukullisella riisiä, kevätsipulia, soijaa ja täydellisen paistoajan saavuttanutta kanaa ja pitkästä aikaa myös täyspöydällisellä halpaa ja kelpoa sushia. Ei parane valitella.

Kuala Lumpurissa olis viihdyttyny vielä tovi pidempäänkin, mutta alati kasvavan turistisesongin takia meidän seuraavat viikot on päivälleen buukattu jo, joten pakattiin kamat ja murheissamme hyvästeltiin Nina, joka jatkoi matkaansa Cameronin ylämaille. Lennettiin pieneen Borneon saarella sijaitsevaan noin 400 000 asukkaan sulttaanikunta Brunei Darussalamiin - sikarikkaaseen öljyvaltioon – jossa valtaa pitää tällä hetkellä maailman 4. rikkaimmaksi rankattu sulttaani Hassanal Bolkiah. Sulttaanilla on tietolähteistä riippuen 5000-7000 autoa (ja maailman suurin kokoelma Rolls Royceja). Ja kaikkea muuta. Sulttaanin palatsi sijaitsee pääkaupunki Bandar Seri Begawanin eli BSB:n huudeilla ja hänen ylhäisyytensä ottaa vastaan tavisvierailijoita kolmena päivänä vuodesta Ramadanin loppumisen jälkeen Hari Rayana. Missattiin homma täpärästi, muutamalla päivällä. Tosin virallisten infosivujen mukaan palatsiin pitää odottaa noin 200 000:n muun kanssa melko pitkässä jonossa ja läpäistä ”pieni lääkärintarkastus” ennen pääsyä sulttaanin luo että ei me varsinaisesti oltu rikki asian vuoksi. BSB:ssä vietettiin vain vuorokausi, siellä ei ihan hirveästi nähtävää ole ja ihan rehellisesti Brunein visiitti oli aika lailla sulka hattuun –mentaliteetilla tehty. Lisäksi maa on erittäin konservatiivinen muslimimaa, joten polvet ja olkapäät peittävissä kuteissa paahtavassa kuumuudessa tekee hiukan tiukkaa olla. Tänään tultiin lautalla Malesialle kuuluvalle Labuan-saarelle tunnin matkan päähän pariksi päiväksi ja täällä ei ole muuta kun verovapaata viinaa (Bruneissa ei myydä alkoholia lainkaan). Labuan on aikalailla lähialueiden Tallinna, tosin aikansa elänyt ja melko surullinen. Ylihuomenna mennään takasin BSB:hen, josta meidän viidakko-opas tulee meitä hakemaan sitä neljän yön trekkiä tekemään. Jännityksellä odotamme. 

Brunein Iso Moskeija. ISO moskeija.

Bandar Seri Begawan.