Hyvä ruoka, parempi mieli

Mitäs tähän enää lisäämään? Elämä Penangilla entisessä oopiumi- ja prostituutioparatiisissa, nykyään vaan Aasian ruokapääkaupungissa, pyörii ruoan ympärillä. Sitä on paljon, hyvää, erilaista. Tämä saari on fuusiopata eritoten malesialaista, intialaista ja kiinalaista sapuskaa ja me päätettiin että meidän kuuden päivän aikana testataan mahdollisimman paljon erilaisia herkkuja. Oltiin vähän huolissaan, että mahdetaanko joutua paastoamaan valoisat ajat ramadanin takia, mutta hyvin soppa porisee päiväsaikaankin. On paistettua nuudelia, ostereita, samosoja eli taikinanyyttejä eri täytteillä, intialaista voikanaa ja curryja, roteja eli oikeen kunnolla vaivatusta ja venyvästi taikinasta paistettuja leipälättyjä, joihin voi parhaaksi katsomansa täytteen valita suolaisesta tahi makeasta ja tuoreita hedelmiä ja löydettiin ihan rehtiä luonnonjugurttiakin, joka paksuudessaan saa turkkilaisen jugun kalpenemaan kuusnolla. 

Food court George Townissa. Ruokia, joiden nimiä ei osata lausua.

Ruokaisa muistilista? Check.

Currya ja kanaisa roti. 

En tiedä tuliks tässä jo selväks että täällä tosiaan syödään.
Aamupalasuperjugurtti.

On me muutakin vähän ehditty. George Townissa käveltiin paljon ja bongailtiin kuuluisaa katutaidetta, jota on siroteltu pitkin kaupunkia. 

Tämä on vain katu ilman taidetta.

Käytiin myös synkeähkönä päivänä 3D trick art- museossa, jossa oli siis erilaisia trikkitaustoja ja installaatioita, joissa sai kuvata itseään osana tätä taidetta. Upeat, upeat kuvat alla.

George Townin kolmen päivän jälkeen siirryttiin 40 minuutin bussimatkan päähän saaren pohjoisosaan Batu Ferringhiin isoon huoneistohotelliin rannan tuntumaan 30. kerrokseen. Mäkkäri on ihan kulmalla. Ja on kiva kun on oikea asunto, jossa mahtuu kävelemään yli kahden metrin matkan. Lisäksi kylppäri ei ole (pahasti) homeessa, mikä on iso plussa ja suuri harvinaisuus. Ranta ei varsinaisesti houkuta pelkkään lekotteluun voimakkaan tuulen ja karkean hiekan takia, joten sinne on luotu vesileikkien keskittymä. Ei vuokrattu vesiskoottereita, mutta käytiin Heidin kanssa parasailingissa eli roikuttiin laskuvarjossa moottoriveneen perässä. Aika riski pistää meidät kaksin laskuvarjon kanssa mihinkään. Alku meni heti nappiin kun siinä hiekalla juostessa just ennen takeoffia kompuroin sulavasti kuin varsa ja karhea hiekka raateli jalkapöydän rusketusta hiukan. Ländäyksessä taas rantahiekka sai parimetrisen kraaterin, mutta liito itsessään meni mainiosti ja kesti arviolta noin 3 minuuttia, joka oli kaiken sen (18 €) arvoista erityisesti koska nähtiin siellä keikkuessa delfiinejä! Huippua.

Meil o loma!

Näkymä huoneiston ikkunasta.

Riskibisneksiä

 Toivottavasti on siis ilmeistä, että mieli on aiempaa kevyempi (kroppa ei).

Rauhaa ja rakkautta myös kotiin!