Matkustus - joskus se vaan on vähemmän hohdokasta

Maailma yllättää vaikka kuinka suunnittelis ja selvittelis, sehän on vain hauskaa. Vai onko? Ylläreille, myöhästymisille ja suunnitelmanmuutoksille on aina sijaa, mutta pari juttua olis voinu jättää kokematta.

Ko Samuilta tultiin ihan ongelmitta lautalla maihin ja suoraan Krabin provinssiin bussilla, se meni ihan liukkaasti vain pienellä aasialaisella säätämisellä. Siellä majoituttiin Krabi Towniin eli sinne minne kukaan ei jää vaan kaikki suunnistaa rantakaupunkeihin. Otettiin muurahaisten ja hyttysten kansoittama ”perhehuone”, joka käytännössä tarkotti parisänkyä ja nitisevää hetekaa siinä ihan kyljessä. Mutta mikäs meillä siskonpetiä vastaan ja lemmikkigekkokin saatiin yöllä roskiksen välittömään läheisyyteen rapistelemaan. Keskustassa ei varsinaisesti ollut muuta tekemistä kun kävellä ja shoppailla, joten hengattiin marketeilla ja maisteltiin paikallisia herkkuja, mm. tahmeita riisikookospalloja, joiden koostumus muistutti lähinnä sitkeetä limaa. Hyvä aamupalamesta kyllä löydettiin. Aikoinaan ysärillä The Beachiä kuvatessa kyseinen paikka kelpas itse Leonardo DiCapriolle, kuten menun takasivut kainostellen kertoivat, joten koettiin se soveliaaksi myös meidän aatelisille makunystyröille. Pitkästä aikaa saatiin myös ihan kunnon suodatinkahvia! Siinä aamutuimaan kolmen kaffikupin aikana Heidi ja minä päästetään ittemme aina jonkinsorttiseen sosiaali- ja terveyspoliittis-maaniseen tilaan ja jauhetaan kunnes happi ja kahvi loppuu. Sami-raukka.

Krabilla vietettiin puolitoista megasateista päivää ja otettiin paikallisbussi etelämmäs. Suurin osa turisteista ostaa kyydin minivanilla pois Krabilta, mutta me haluttiin mennä halvemman ja paikallisemman vaihtoehdon perässä. Mikäs siinä, Verta, pornoa ja propagandaa rytmitti kivasti kuskin raskasta kaasujalkaa ja mietin matkan aikana että pitäs kuunnella Don Huonoja enemmän.

Krabin yömarketti. Villasukanmakuista sheikkiä ja superhyvää nuudelia.

Krabiraputuristit.

Saavuttiin myöhäisiltapäivän tihkusateessa Etelä-Thaimaan yleisimpään jatkoetappikaupunkiin Hat Yaihin, populaatio noin 200 000. Pirun ruma kaupunki. Hat Yaihin tullaan tasan kolmesta syystä: shoppailemaan, jatkamaan matkaa hyvien kulkuyhteyksien takia tai tukemaan prostituutiota. Meidän valinta oli nro 2 ja olosuhteiden pakosta oltiin päätetty olla yksi yö hostellin dormissa, koska ainoa juna Malesian Butterworthiin lähtee klo 7 aamulla ja haluttiin se, että päästään viereiselle Penangin saarelle syömään malesialaista katuruokaa. Upee idea, hostelli. Dormiajatus itsessään ei varsinaisesti haitannu, vaikka todettiinkin että ollaan vähän liian vanhoja ja mukavuudenhaluisia etenkin, koska parin euron lisäpanostuksella saa ihan oman unirauhan. Ongelmia tuli siinä vaiheessa kun huomattiin pari puremaa raajoissa, sitten pari lisää ja pari lisää. Riemu repes ratkihupaisaksi kun ihan konkreettisiä öllerömölleröitä rupes illan pimetessä ilmestymään parin patjan reunuksiin (okei kaks enkä tiedä mitä ne oli), kello löi yli puoltayötä ja vitutti, koska aamuherätys ja ajatus öllerömölleröiden munista ja megalomaanisista desinfiointitalkoista täytti mielen. Ei nyt vieläkään ihan tiedetä ollaanko jouduttu perinteisten lutikoiden uhreiksi, koska ne harvoin valikoi ja tällä hetkellä vaan yksi kärsii puremista ja sattuu olemaan ryhmän herkullisin, koska on myös muiden hyönteisten suursuosikki. Että lieko kyseessä kuitenkin hyttysten täsmäisku. Jäämme seuraamaan ja suoritamme desinfektion.

Aamulla kuudelta oltiin kiukkusia ja syötiin paahtoleipää. Mentiin juna-asemalle ja ostettiin liput ja istuttiin saksalaispariskunnan kanssa neljä tuntia odotellen myöhästelevää junaa. Ten more minutes, train leave soon, thirty more minutes, very sorry.

Käyhän näitä.

Mutta positiivista, ettei tuu ihan läpimätä päivitys. Juna oli jees. Rajanylitys oli sujuva. Ostettiin parin viikon päähän lentoliput Bruneihin ja Borneoon ja buukattiin viiden päivän trekki Mulun kansallispuistossa (jos musta ei kuulu elokuussa niin oon vielä siellä kiinni jossain liaanissa). Ensivaikutelmana Penangin kaupunki Georgetown on symppis, paljon katutaidetta ja ruoka tuoksuu taivaalliselta. Ja lisäks meidän Baganissa tapaama sveitsiläinen Nina on samaan aikaan Kuala Lumpurissa, joten sovittiin treffit samaan majotukseen. Such fun!

Georgetownissakin sataa.