Tanniinisia päiviä

Viimeiset päivät Buenos Airesissa vietettiin Lizin kanssa illastaen ja viiniä juoden eli ei taaskaan mitään uutta. Pamautettiin auki myös meidän Uruguaysta roudaama tannat-rypäleinen viini, joka kaikessa uniikkiudessaan ja halpuudessa maistui varsin pahalta. Sittemmin ollaan päädytty puolentoista euron pahvitetrapunkkuihin, joten olis varmaan pitäny arvostaa sitä enemmän.

BA:sta täytyy vielä vähän hehkuttaa tangoa. Päädyttiin vahingossa San Telmoa kierrellessä Plaza Dorregolle istuskelemaan illallisen jälkeen ja kaikki kolme jäätiin luukut auki tuijottamaan aukion tangoesitystä. Nuoret, vanhat, naiset ja miehet, ja kaikki sekaisin. Poikia poikien kanssa lanteet viinin rasvaamana ja vanhoja herroja tanssittamassa nuoria neitejä ja lapsia pyörimässä vanhempiensa jaloissa. Kaikilla hiki otsalla ja ihan mieletön fiilis, oli ihan hengästyttävän onnellista katsella sivustakin sitä hommailua. Tarttui hekuma väkisinkin. Sekä parit tanssilattialla pyörien ja kaikki sitä katsellessa oli jotenkin ihan lumoutuneita ja keskittyneitä.

Koettiin hyväksi hetkeksi jättää Buenos Aires nyt kun oltiin edelleen ihan rakastuneita siihen. Hyvillä mielin voi joskus sitten palata. Otettiin tuttuun tapaan yöbussi alle ja otettiin suunta Mendozaa ja viinitiloja kohti. Oltiin buukattu neljä yötä hostelliin, jossa on joka ilta seitsemästä yhdeksään ilmaista malbecia ja hiljaisuus alkaa yhdeltä yöllä. Äänieristys on mitätön ja ensimmäisenä yönä nukahdin tasan 1:05 kun porukka sammui ja lakkasi laulamasta Gangsta’s Paradisea. Ensimmäisen yön katastrofaalisen selväpäisyyden jälkeen ymmärrettiin homman nimi ja otettiin oikein molempien kourien kaatoliike kahden tunnin ilmaisen viinin aikana, mutta kymmenen aikaan oli jo kuolemanhiljaista ja todettiin, että joku tässä nyt meni vikaan ja painuttiin vähemmän voitokkaina nukkumaan. Otettiin seuraavana päivänä bussi läheiselle Maipun alueelle hostellilla tapaamamme suomalaistytön kanssa ja vuokrattiin pyörät viinitilojen kiertelyä varten. Hyvä aloittaa aikaisin. Heti meni päin persettä kun isolla viinitilalla Trapichella oli kierros vasta yli puolen tunnin päästä, mutta asiat kääntyi hopeaan päin välittömästi kun nähtiin etäämmällä mieltä lämmittävä ”beer garden”-kyltti ja painuttiin juomaan artesaaniolutta ja syömään empanadoja. Missattiin viinikierros. Mendozan provinssissa toki on yli 100 viinitilaa, joten ei tarvinnut ihan kauhean kauan etsiä seuraavaa bodegaa. Siinä kevyen tankojuopumuksen himmeillä rajoilla taiteillessa vietiin pyörät takaisin ja käytiin vielä yhdellä voimaannuttavalla viinilasillisella ennen kotimatkaa hostellille, jossa ilmaisen viinin kaksituntinen kultainen hetki oli alkamassa. Seuraava päivä meni säädyllisemmin oleillen, lukien ja sosialisoiden (+ vähän viiniä). Ollaan tässä ihan hyvillä mielin lähdössä jatkamaan matkaa Santiago de Chileen, tämä tanniininen Mendozan reissu oli melko rankka ikääntyvälle kropalle, vaikkakin värikäs hostellimme nuorensi mieltä.

Lopez-viinitilalla.

Maipu.

Tempus Alba -viinitilalla.

Säkenöiviä päiviä

Buenas tardes, edelleen Hyvissä Ilmoissa ja säkenöiviä päiviä yksi toisensa jälkeen kulutellaan. Gourmet-elämykset on kutakuinkin siirtyneet kotilieden valmisravioliin ja lähikaupan halpapunkkuun, mutta mannalta maistuu nekin. Tällä viikolla vedettiin kolmen päivän intensiivikurssi espanjaa El Pasaje –nimisessä kielikoulussa, jossa Liz opiskelee myös. Maksettiin maltaita yksityisopetuksesta, mutta koettiin olevamme sen tarpeessa ja että rahaa voi käyttää muuhunkin kun juustoon ja alkoholiin. Flor-opettajamme jaksoi varsin kärsivällisesti selvittää meille asioita sekä kielioppiin, näiden obsessiiviseen mate-teen juontiin että Argentiinan tämänhetkiseen poliittiseen hullunmyllyyn liittyen.

Valta vaihtui muutama päivä sitten ja koko kaupunki oli pullollaan argentiinalaisia ympäri maata. Protesteja, marsseja ja voitonkulkueita oli monta päivää putkeen, osa läpi yön. Kerran herättiin sekä yhdeltä että neljältä yöllä kun jäätäviä rumpuja hakkaava satapäinen lauma rynni kotikatua pitkin. Entinen presidentti, vahva vasuri Cristina Kirchner piti semikatkeran jäähyväispuheen tossa lähistöllä olevalla aukiolla ja seuraavana päivänä uusi presidentti Mauricio Macri jyrkästi oikealla otti vallan kätösiinsä. Oli hevosia, ambulansseja, ilotulituksia, rumpuja ja mellakkapoliiseja. Kuten aiemmin sanottu, puoli maata juhlii ja puolet on peloissaan. Täällä on historialliset hetket menossa. Seuraamme tilannetta.

Paraati Macrin kunniaksi.

Kotikatu ja säädyllinen marssiaika.

Jännistä hetkistä puheenollen, ostettiin hetken huumassa paluuliput kotiin! Budjetti on kovilla, mutta päätettiin kestää 10.3. asti ja palaillaan Karibian rannoilta pohjolan hyiseen maaliskuuhun :) 

Hankalaa on gringon elämä

Pienten elektronisten alkukahnausten jälkeen ollaan asetuttu takaisin Buenos Airesiin omaan huoneistoomme. Näin vastuukokkina jäi meikäläisen kuvatoimiksi tsekata pienen betonitaivaamme minikeittiön systeemit; pikkujääkaapin ja keittolevyn toiminnallisuus. Jos jääkaapissa on vaihtoehtona low ja high ja keittolevyssä asteikko nollasta kutoseen, oletan että ”high” ja ”6” on ne extremeasetukset. Siinä kun 45 minuuttia itsepintaisesti yritin kiehuttaa vettä kutosella tuloksen ollessa kädenlämpöä, meinasin jo mennä rähjäämään jollekin kunnes tajusin että ykkösellähän se porisi puolessatoista minuutissa. Millä järjellä?! Samalla kun se, että high on jääkaapin lämpimin asetus.

No, kuitenkin. Saatiin keitettyjä kananmunia. Meillä on huoneistohotellin tässä San Telmon ja Monserratin rajamailla vähän nuhjuisella, mutta aivan ihanalla kadulla ja 24 h respalla. Hissin käyttö mukailee maanjäristyssimulaatiota ja tuottaa kerta toisensa jälkeen adrenaliinin ja pakokauhun katkeransuloisen yhdistelmän. Kämpästä kuvia alla. Tämä on oikein viihtyisä ja valoisa mesta, ja seinillä roikkuu erihienoja inspiraatiotauluja. Kuten tämä tässä:

Niin.

Eteinen ja inspiraatiotaulu.

Jos nyt tässä kohtaa vähän palaan sanojen ja kuvien muodossa takaisin Uruguayhin. Colonia del Sacramentossa kuluteltiin pari päivää käppäillen pitkin mukulakivikatuja ja valokuvaillen kaikkea. Turistin täydellisellä uteliaisuudella hämmästeltiin myös käsittämättömiä jonoja raha-automaateille ja selityskin löytyi: argentiinalaiset käy Coloniassa vähän kun suomalaiset Tallinnassa, paitsi että viinan sijaan hakevat Amerikan dollareita, koska niitä saa nostettua automaateista huimia summia samalla kun Argentiinassa on rajoitettu kansalaisten käteisnostoja. Lauttamatka kestää tunnin, joten siellä on näppärä käydä päiväreissulla nostamassa maatit tyhjiksi, paikalliset ovat ilmeisesti vähän kärttyisiä asiasta. Argentiinan taloustilannehan on ollut syöksykierteessä jo pitkään, mutta nyt peson arvon aleneminen on vuositasolla jo yli 25 %. Hinnat nousee, palkat ei. Täällä ihan perusturistikin huomaa sen. Peson virallinen kurssi on tällä hetkellä kärjistetysti 10 pesoa = 1 dollari, mutta hämärämmillä markkinoilla, jota kysyntä on luonut ihan huolella, dollarilla saa 14-15 pesoa (tämä selitykseksi argentiinalaisten dollarihamstraukselle Uruguaysta). Tämä pimeä kurssi on ”sininen dollari” eli käytännössä mahdollista, koska yksittäiset ihmiset tai yritykset liikuttaa rahaa Amerikasta Argentiinaan mm. osakekaupoilla ja tuo siten pesot paremmalla kurssilla kotiin sen sijaan, että siirtäisivät rahat pankin kautta virallisella eli kehnolla kurssilla. Tämä siis yksinkertaisesti selitettynä. Ei ihan täysin laillista toimintaa, mutta arkipäivää.

No juu, takasin asiaan. Coloniasta mentiin dollareitta pääkaupunki Montevideoon asustelemaan hostelliin, jossa venezuelalainen entinen öljynporaajapoika, hullu ruotsalainen ja liverpoolilainen ressukka viihdytti meitä kolme päivää. Asu siellä myös paikallinen ruuvimyyjätär kissansa kanssa. Ei ole vitsi.

Tähän väliin pari lisäkuvaa Coloniasta. 

Ei ihan rumaa sielläkään. Montevideossa otettiin oikein asiaksemme hankkia Kuuban turistikortit, lennetään siis 22. päivä Havanaan. Meinasi parku päästä kun suhahdeltiin ensin Kuuban suurlähetystöön, josta olis olettanut korttien heltiävän. Huonolla espanjalla mongerrettiin halumme ja ystävällinen leidi-ihminen ilmoitti, ettei tule tapahtumaan. Syytä ei oikein tiedetä, mutta saatiin tässä oman elämämme amazing racessa uudeksi vihjeeksi matkatoimiston osoite. Ei muuta kun taksi alle ja takaisin kaupungin uumeniin. Klo 11 rimputeltiin matkatoimiston summeria isossa toimistorakennuksessa ja säälistä ovimies päästi meidät sisään tuloksettomien painallusten jälkeenkin ja päädyttiin pööpöilemään ympäri rakennusta ennen kun nöyrinä haettiin ovisetä näyttämään meille oikea paikka. Ei vastausta. Luovutus ja luovutuskahvi. Uusi yritys klo 13, nyt oli setäkin siestalla ja kiroiltiin mykälle ovisummerille. Back to square one. Pieni toivonkipinä syttyi, kun tehtiin vähän lisää tutkimustyötä ja Heidi löysi LAN-lentoyhtiön sivuilta maagisen lauseen, joka lupasi tuon riivatun kortin yhtiön kautta. Säästö- ja liikuntasyistä kerättiin itsemme vielä kerran ja otettiin reipashenkinen kuuden kilometrin voitonmarssi pitkin rantabulevardia päästäksemme kuulemaan LANin ruskeasilmäisen nuorukaisen 20 minuutin soittelun ja neuvottelun jälkeinen tulkinta korulauseesta, joka meni jotenkuten näin: eijoleee, ei tuleee. Käännöksessä saatettu käyttää oikopolkuja.

Omasta mielestä meni aivan putkeen, nähtiin kivasti kaupunkia ja rantabulevardikin oli oikein kaunis. Ovi narahti taas hetkeksi raolleen eilen kun Buenos Airesin Kuuban suurlähestystön ovikajarista kuului 25 minuutin metromatkan ja 10 minuutin kävelyn jälkeen, että ovat huomenna auki. Joten tänään lähdettiin aamulla optimismia ja jonkinasteista pelkoa puhkuen takaisin ja voin kertoa, että kortit heltisi ja nyt on ovet auki Kuubaan. Perkele että oli homma, Tjäreborgilla heittävät kortit vaan lennolla matkustajille että täytelkääs ihan rauhassa ennen ländäystä. Mutta ei tässä katkeria olla. 

Tähän loppuun vielä lisää kuvia Montevideosta ja lista oleellisista asioista Uruguayssa:

- maailman sympaattisin presidentti José Mujica eli Pepe, katso vaikka

- Montevideossa on segway-poliiseja

- marijuana on juuri laillistettu

- ilma on kun Suomen kesä, pirun kylmä varjossa ja auringossa kaamea pehi

+ päivän tervehenkisyyskuva: