Panaman lyhyt läpileikkaus

Saatiinhan me ne riippumatot. Kahden bussin jälkeen löydettiin itsemme Tyynenmeren puolelta Panamaa, Santa Catalinan pienestä surffikylästä. Majatalo Coiba House makasi kukkulalla terassi merelle päin ja juuri sopivasti kaksi riippumattoa odotteli resupekkoja kuin kehottaen vetämään kaksi päivää lonkkaa. Luin kaksi kirjaa, join kahvia, katselin merelle ja annoin itseni hyttysille. Kylässä ei ollut nettiä ja kaksi kertaa meni sähköt. Hieno tähtitaivas. Otsalampun kelmeässä valossa käväisin illalla vessassa ja sain paskahalvauksen kun ikkunassa tuijotti punainen silmäpari. Siinä kiskaisin pari hätäistä hengenvetoa ja suljin silmät koska kaikki tietää että niin hirviöt häviää, mutta siinä se öögapari vieläkin muljui kun uskalsin taas avata omani. Tulin siihen tulokseen, että lasi minun toimiani suojatkoon, suoritin asiani ja juoksin omaan huoneeseen peiton alle hyperventiloimaan. Väijyjäni todennäköisesti oli hirmuinen nokturnaalipeto opossumi näin jälkiviisaana ajateltuna.

Painostavan kuumuuden pois ajamina jatkettiin keskiviikkona luoteeseen ylämaille. Boquetea kutsutaan ”ikuisen kevään kaupungiksi” sen raikkaan ilmaston vuoksi ja sinne on tasaiseen tahtiin virrannut eläkeläisiä viettämään ehtoopuolen vuosiaan erityisesti Jenkeistä sen jälkeen kun joku makasiini nimesi sen yhdeksi maailman parhaimmista paikoista telakoitua työelämän jälkeen. Odotin ehkä vähän jotain Malesian Cameronin ylämaiden hyistä värjöttelykeliä, mutta Boquete tervehti vähän lämpimämmin ja pienessä tihkusateessa tohti kävellä vähän vähemmissäkin vaatteissa. Boquete on tunnettu myös kahvistaan, joten olin aika innoissani. Nautinnollista aikaa. 

Täällä Bocas del Toron saaristossa Karibialla, Isla Bastimentosilla, missä tällä hetkellä pidellään sadetta, on ruotsalais-hollantilainen tyttö, joka työkseen ostaa kahvia paahtimoille ja on Panamassa bisneshommissa. Oon vähän kateellinen.

Huomenna astutaan taas uusille urille pikaisen Panaman koluamisen jälkeen ja vaihdetaan maata Costa Ricaan odottelemaan ystäviämme Hennaa ja Ossia. Ovat toki New Yorkissa tällä hetkellä snowzillan saarrossa paossa Tampereen kelejä. Toivomme suuresti,  että keskiviikkoon mennessä lumikolat on laulaneet lentokentät avoimiksi.