Ykkösluokkaa ja hummeria

Rääsyläiset budjettireissulta tässä terve. Oltiin autuaasti unohdettu, että varattiin ykkösluokan tiketit matkalle Belize Citystä Panamaan, koska jostain oikusta johtuen olivat varausvaiheessa turistiluokkaa halvemmat. Oli mukava yllätys lentokentällä. Oma lentoemo esittelyn jälkeen tarjoili ravintolatason lounaan, jonka sai huuhtoa alas hyvällä chileläisellä punkulla ja jalkatilassa olisin mahtunut nukkumaan (epämukavalla kerällä kylläkin). Onneks oltiin yhtä asianmukaisesti pukeuduttu kun aina, t-paidassa luki ”life on a budget is easy because happiness is free”. Tunsin katseita.

Belize Cityä voin kuvailla vain lainaamalla Päivi Paunua: ”jokainen päivä on liikaa”. Se on tunkkainen ja epäilyttävä kaupunki. Lonely Planetin mukaan Belizen pääkaupunki Belmopan voi vain unelmoida Belize Cityn ”vibasta”, joten tämä kuvaus sai meidät melkein haluamaan Belmopaniin, ihan uteliaisuudesta. Jätettiin kuitenkin väliin. Osittain Belize Cityn inhomme juontuu siihen, että palattiin sinne Karibian paratiisista, Caye Caulker –saarelta, jonne hanurin parkkeeraus pidemmäksikin aikaa tuntui kauniilta ajatukselta. Pitkulaisella Caulkerilla on pelkkiä hiekkateitä ja saaren ympäri kävelee parissa tunnissa, leveys on parin minuutin kävelyllä mitattavissa. Kaikki on siellä hyvin hilpeitä. Paitsi pari paikallista kaveria, jotka pari Belikiniä liikaa nauttineina mukiloivat toisensa kapakassa, mutta muuten. Ja nekin rauhottu kun joku jannu huuteli chihuahuansa vikistessä vieressä ”relax yourself friend”. Hyvin onnellinen saari. Myös belizeläinen kahvi vakuutti nystyräni, jotka on tässä kahdeksan kuukauden aikana kokeneet melkomoista höykytystä. En oo ennen ymmärtäny, kuinka pahaa kahvia on mahdollista uuttaa.

Belize on ainoa maa Väli-Amerikassa, jossa virallinen kieli on englanti. Jossain määrin se on myös englanniksi tunnistettavissa. Siinä on tietynlainen Jamaika-viba, de good riddim maaan. Joka kylläkin sopi Caulkerin saarelle erinomaisesti. Vietettiin päivät riippumatossa lukien, Heidi kävi sukeltamassa Great Blue Holen ja yhdessä myös snorklailtiin lähiriutalla (haiden ja rauskujen kanssa, toimitus huomauttaa sangen ylpeästi). Majoitus oli rannalla palmujen katveessa ja meren iloisen liplattelun kuuli ikkunasta ja lobsteri grillistä maksoi 12 euroa. Ymmärtänette, että neljä päivää paratiisissa ei antanut kovin hyviä eväitä kohdata yrmyä ja hikistä kaupunkia.

Caye Caulker ja perussetti.

Majatalo Barefoot Belize.

Caribbean riddim.

Norkelin'

Lobsteria!

Syvänmerensukeltaja ja asentoharjoitus.

Hait ja rauskut aamiaisella.

Nyt Panama Cityyn päästyämme ollaan vähän lauhduttu. Tämä on aika miellyttävä ja täällä on hämmentävää metropolin utuisuutta, vaikka asukasluku onkin laskutavasta (eli alueellisesta näkökulmasta) riippuen vain 900 000-1 700 000. Pätsihän tämä toki on, tuulenvirettä ei heru vaikka itkisi hikeä. Käytiin aamupäivällä Panaman kanavaa katsomassa Mirafloresin lukkojen/sulkujen kohdalla ja onhan se vaikuttava, mutta ehkä jotain laiva- ja kanavaintoilijaa taksi- ja sisäänpääsykustannukset ei kirpaisisi niin pahasti kuin meitä peruspertsoja. Toki ajatus kanavasta ja siitä, miten käsittämätön ja välttämätön rakennelma se on, on huomattavasti jännittävämpi. Myös lentokoneesta katsottuna se oli mahtipontinen. Kanava otettiin käyttöön 1914 ja viime vuonna valmistui monen vuoden laajennusprojekti, ja kapasiteetti kasvoi ilmeisesti 20 %:lla. Paateilla menee 8-10 tuntiin körötellä läpi 82 kilometrisen kanavan ja sen kolmen sulun, ja laivojen puikkoihin siksi aikaa astuu spesiaalikoulutettu kaveri navigoimaan kapteenin tilalle. Maksaa siitä ilmeisesti saa melko ruhtinaallisesti ja summa pulitetaan venheen painon mukaan, mutta jos lompakon nyörit ei anna pariksi ja Atlantilta Tyynellemerelle tai toisin päin on päästävä, toinen vaihtoehto on heittää 13 000 kilometrin detour Etelä-Amerikka kiertäen.

Mirafloresin sulut.

Panaman kanava.

Fun factsit jääköön nyt tähän, luennoitsija on nälkäinen ja kofeiininpuutteessa. Hakeudumme huomenna taas pura vidaa etsimään rannikolle Santa Catalinaan, jossa majoituksen ensisijainen kriteeri on riippumatto.