Ryhmämatkailun aateliset ja kahden viikon pikakelaus

Pieni hiljaiselo on joskus paikallaan täälläkin. Jätin näytön lähmimiset ja valokuvaukset vähän vähemmälle ja vietin pari fantastista viikkoa ihan ässien ihmisten kanssa. 

Edellisestä Amed-fiilistelystä tuntuu olevan ihan järjetön ikuisuus aikaa ja yritin kamalasti muistella mitä hittoa puuhailtiin sen jälkeen, onneksi kamera kertoo. Mentiin siis Amedista vielä Legianille muutamaksi päiväksi surffailemaan ja yhdeksi yöksi etelämmäs Bingin Beachille ottamaan oppia astetta edistyneemmiltä aallonratsastajilta. Rinteellä sijaitsevan puisen majatalon terdeltä oli huimat näkymät suoraan surffiin ja joku upea sielu oli jättänyt kolme australialaista juorulehteä uutispimennossa elävälle. Binginiltä mentiin kaakkoon Sanuriin kahdeksi yöksi tsekkailemaan paikat kuntoon ennen kotiryhmän ensimmäistä erää. Niiden kahden yön majapaikasta tuli pienesti ilotalomainen fiilis, miesten suihkugeeli vessassa ja täysi stögis ja irtoripset yöpöydällä ei auttanut asiaa. Mutta hei, unet oli hyvät ja aamupalakin kelpo.

Bingin Beach

Bingin Beach

Balin eteläkärki Uluwatu.

Tsiljoonalta päivältä tuntunut jännitys tiivistyi 23.9. keskiviikkona. Rinkat selässä taaperrettiin aamutuimaan pari kadunpätkää ryhmän ensimmäistä majoitusta tutkimaan ja siinä kun odoteltiin parimetrisen muurin ja helvetin ruman bambuoven takana meitä sisäänpäästettäviksi, hiipi mieleen kevyt huoli siitä, minkälainen murju hankittiinkaan neljäksi yöksi näiden lomailevien rakkaidemme alkuasetelmaksi. Huoli oli turha, helvetin ruman bambuoven takaa paljastui tasan se mitä AirBnb:sta vuokrattiinkin ja vähän vielä lisää; oma kaksikerroksinen villa, iso piha ja oma uima-allas. Eihän siitä riemusta tullu loppua, vieläkin muistellaan kyyneleet silmissä. Ryhmä haettiin paikalle osissa ja ensimmäiset päivät oli halailua, kuulumisia, kaljaa, aurinkoa, musiikkia, altaalla notkumista, ruokaa ja marketin boksiviintä. Tai no itseasiassa koko kaks viikkoa voi tiivistää noihin sanoihin.

Oma villa, oma rauha.

Kuviokellujat treenaa ankarasti myös lomalla.

Jos ei käyny vielä selväksi niin meillä oli uima-allas. Ja huomaavaisesti meille oli myös jätetty uimaleluja, jota arvostettiin. Täydellinen alku lomalle. Meidän Ubudin aikainen alkoholiton kausi tosin aiheutti ensimmäisenä iltana totaalistopin kaljan juomiselle närästyksen muodossa, mikä oli vähän nöyryyttävää meikäläiselle. Onneks kroppa on mukautuvainen ja nyt on sellanen sopiva lomaleidin pöhötys, jota parhaillaan Kuala Lumpurissa vähän lasketellaan.

Sanurista otettiin ensin mukava pikkubussimatka Padang Baihin ja sieltä epämukava lauttamatka Lombokille kuuluvalle minisaarelle Gili Airille. Testattiin aamukävelynä: saaren ympäri kävelee alle tunnissa. Gilin saaria on kolme, joista suurin on bilesaari Trawangan, jota päätettiin välttää kuin ruttoa, koska siellä järjestetään Full Moon Partyja ja jokainen, joka on vanha, välttää niitä kuin ruttoa tai ainakin pitäis. Gili Meno taas on pienempi ja hiljainen kuherruskuukausisaari, josta tuskin meidän kymmenen reteän ja vähemmän raittiin suomalaisen ryhmä olisi saanut maksimitehoja irti. Valittiin siis keskikokoinen ja välimaastoinen Air, jossa ainoat ajoneuvot on polkupyörät ja heposet ja turkoosi merivesi liplattelee iloisesti. Alkuperäinen suunnitelma sisälsi jo valmiiksi buukatun majoituksen keskeltä mutaista lehmien asuttamaa aukeaa (ryhmänjohtaja ja matkanjärjestäjä huomauttavat, että ympäristön luonnonläheisyys tuli myös heille yllätyksenä), mutta parin lutikkaisen muuttujan vuoksi jouduttiinkin sijoittumaan hätäpäissään hankittuun hätämajoitukseen. Puoli porukkaa on pessimistejä, mutta siinä jouduttiin kyllä elukoita kiittelemään siinä mielessä, että majapaikan vaihto tarkotti halvempaa, huomattavasti parempaa ja turkoosin meriveden välittömään läheisyyteen sijoittuvaa hätävaraa. Ja taas meni aika syöden, altaalla norkoillen, snorklaten, sukeltaen ja kiitos lähikapakoiden anteliaiden happy hourien, erilaisia drinkkejä maistellen. Lomatunnelmaa nostatti erityisesti ryhmän kahdesta miehestä toisen eli Jussin miehekäs pinkki drinkki Bahama Mama. Hatunnosto. 

Gili Air.

Harvemmin mitään otettiin.

Gili Air. Jokainen nautiskelee tavallaan.

Viimeistään Gili Airilla porukka hitsaantui hyvin yhteen, sopivasti niin että esimerkiksi jokaisen vatsantoiminta oli tarkasti tiedossa kaikilla. Ottaen huomioon ryhmän kirjavuuden ja sen, että osa porukasta oli toisille tuntemattomia, homma pelasi kymmenelläkin hengellä mainiosti. Yhdistävinä tekijöinä tiimityöskentelyssä voi mainita muun muassa halun kertoa vatsantoiminnastaan sekä lasiin sylkemättömyyden.

Airilta otettiin kahta kauheampi lauttamatka pienelle Balin saarelle Lembonganille. Meillä oli melkein koko espanjalaisten ylläpitämä resortti vallattuna ja riemukkaana yllätyksenä resortin pojat teki reissun parhaat gin tonicit ja mojitot. Baarista toki välillä loppu gin, välillä tonic ja seuraavana vodka, mutta tajuttuaan minkäläinen rahasampo kymmenen hengen janoinen suomalaisseurue on, homma otettiin asianmukaisella vakavuudella ja kaapit täytettiin. 

Coolit tyypit suppailee. Avaran luonnon lempilapsi Essi tasapainotteli
itsensä voittoon kilpailussa "kuka tippuu ekana".

Suppailua mangrovemetsässä.

Koska kukaan ei jaksa lukea edes näin pitkälle, lopetan suosiolla tähän. Lembonganin jälkeen vielä viimeinen etappi oli Seminyak, jossa surffattiin, shoppailtiin ja surtiin yhdessä loman päättymistä. Yksi toisensa jälkeen lomalaiset hyvästeltiin ja kumiseva yksinäisyys (hiljaisuus) jäi häiritsemään. Lähdettiin viimeisten vanavedessä takaisin tuttuun Kuala Lumpuriin toipumaan ja haikein mielin fiilistellään vielä pitkään tätä ehdottoman upeaa kotikutoista ryhmämatkaa.

Iso kiitos <3