So lost it hurts 2.0: On the road again: Good morning Vietnam. Et bon appétit.

Xin chào, inserttaa ääntämykseen melko korkea nasaali. Kaukana on Balin aurinkoiset, hiekkaa hiuksissa surffin jälkeen -päivät. Lento KL:sta sateisen harmaaseen Vietnamin Da Nangiin madalsi mielialaa, vaikka 0,40 euron sikatäytteinen korianteripommi banh mi eli patonki vähän auttoikin. Ja banh xeo, riisipaperiin kääritty katkaraputacon tyyppinen "munakas" korianteripommilla dipattuna possunmaksasoosiin. Herkkuhetkiä. Vietnamilainen katukeittiö on aika mainio, vaikka henkilökohtaisesti koen korianterin olevan melko yliarvostettua. Onkohan ne koskaan kokeillu tilliä.

Jos sä oot liian plaiha, vie tuuli sut mukanaan aina.

Kolme päivää Da Nangissa aika hirveässä hotellipahasessa aika hirveän rannan tuntumassa olis ehkä ollut erilainen kokemus, jos oltais tultu jostain muualta kun ystävien ja ikuisen auringonpaisteen saarelta, mutta päivä alkaa paistamaan risukasaankin. Saavuttiin eilen aamulla etelämmäs Hoi Aniin, joka on säästynyt sotien tuhoilta lähes koskemattomana ja vanhakaupunki on Unescon listoilla. Sadekaan ei haitannut kun taaperreltiin värikkäiden lyhtyjen, kiireettömien pyöräilijöiden ja ruoantuoksuisten kujien lomassa ihmettelemässä tätä täydellisen erilaista kaupunkia ja päätettiin olla paikassa aiottua pidempään. Vanhassakaupungissa saa ajan kulumaan aika mainiosti käyskentelemällä ja juomalla kahvia. Paikallinen sumppi on ytimekkäästi kuvattuna tujakkaa, värjää leegot kertalaakista ketjupolttelijain purukalustoksi ja aiheutti Heidille rytmihäiriöitä. Tilanne stabiloitiin siirtymällä cappuchinoon.