Huippusurffarit hippeilee

Kolmas viikko Ubudissa starttasi ja mesta tuntuu jo varsin kotoisalta. Yölliset älämölöt tuudittaa kivasti uneen eikä hyttysenpirulaisetkaan niin ärsytä. Opetusviikko sujui oletusten vastaisesti leppoisammin. Yhtenä päivänä lapsia oli tasan nolla paikalla jonkun seremonian takia, joten oltiin kuunteluoppilaina parin jenkin tunnilla ja tajuttiin, että vedettiin ihan liian suomalaisella mentaliteetilla meidän tunnit ja ympättiin ihan liikaa juttuja liian tiiviiseen pakettiin. Stressailu loppu kun alettiin ottaa lungimmin ja oli ihan hauskaa. Silti päätöksemme pitää ja opetus loppuu lyhyeen, ens viikolla vielä muutama päivä. Tämäntyyppisissä proggiksissa täytyis olla useampia kuukausia että sais EHKÄ jotain konkreettista aikaiseksi eikä tällasta pop-in/pop-out –meininkiä missä jatkumo kärsii. Vähän harmittaa, koska maksettiin tästä ja aie oli hyvä, mutta kokemus tämäkin eikä todennäköisesti ainakaan haittaa aiheutettu. Lisäksi on kerrassaan ihanaa vaan olla.

Muutamia kuvia elämästä Ubudissa:

Temppelissä itsetehtyjen kukkalahjusten kanssa.

Heidi kävi pyhässä kylvyssä.

Valmistautumisia iltapäivän tuntiin.

Päivällinen.

Kotikatu Jalan Penestanan Kaja.

Perinteinen balilainen kecak-tanssiesitys.

Ettei kuitenkaan liiaksi paikallaan oltais niin lähdettiin viikonloppuna yhden yön ”lomareissulle” rannikolle Seminyakiin. Käveltiin käytännössä koko lauantai, kierrettiin kauppoja ja hämmästeltiin ihmismäärää kun käveltiin etelään läpi Legianin ja legendaarisen Kutan rannoille. Turismi oli valloillaan. Ihan massiiviset määrät jengiä, oikeen hämmensi tän Ubudin maaseudun tyyneyden jälkeen. Syötiin hyvin ja hyvin länsimaalaisesti, meidän sapuska ”kotona” kun on aika yksitoikkoista pitkällä aikavälillä. Lähinnä riisiä ja joku hedelmänpala, proteiininsaanti on melkein nollassa. Sunnuntaiaamuna kiskottiin uv-paidat ylle ja surffishortsit jalkaan ja lähdettiin ihan mestarin elkein biitsille että ny surffaillaas täs vähä. Otettiin siitä rannasta pari balilaista kaveria opettamaan ja alottelijain massiiviset, pehmeet laudat ja alettiin kahlaamaan noin 4 minuutin intron jälkeen. Näillä oli sellanen tekemällä oppii –tyyppinen ote. Meidän molempien surffikokemus perustuu kymmenen vuoden takaisiin Australia-muistoihin ja sen näköstä oli hommakin. Ja saamarin rankkaa. Mutta juku kuinka meillä oli hauskaa! Parin surkuhupaisan yrityksen jälkeen tämäkin kroppa saatiin tasapainoon laudan päälle ja niin vaan meni ainakin seitsemän suloista sekuntia aallon päällä ratsastaen. Hippasen päälle tunti ja käteen jäi molemmilla palanu naama ja hirvee hinku revanssiin, joten ens viikonloppuna uudestaan Seminyakiin. Siellä aallot on hyvin ystävällisiä näin tuleville huippusurffareille.

Kuta beach

Legian beach

Seminyakin aallot.

Ubudin rauhaan paluu sieltä biitsiklubien bassonjytinästä rauhotti myös sielua ja eilen hyvinvointiviikkomme alkuun otettiin aamuseiskalta ylipirteän ja tervehenkisyyttä uhkuvan ruotsalaisnaisen pilates-tunti. ENNEN AAMUPALAA. Ja illalla jooga. Hengittelyä ja "kehon sisäistä hierontaa". Joku vois sanoo höpöhöpöjooga. Mitä meille tapahtuu täällä?!