Tanniinisia päiviä

Viimeiset päivät Buenos Airesissa vietettiin Lizin kanssa illastaen ja viiniä juoden eli ei taaskaan mitään uutta. Pamautettiin auki myös meidän Uruguaysta roudaama tannat-rypäleinen viini, joka kaikessa uniikkiudessaan ja halpuudessa maistui varsin pahalta. Sittemmin ollaan päädytty puolentoista euron pahvitetrapunkkuihin, joten olis varmaan pitäny arvostaa sitä enemmän.

BA:sta täytyy vielä vähän hehkuttaa tangoa. Päädyttiin vahingossa San Telmoa kierrellessä Plaza Dorregolle istuskelemaan illallisen jälkeen ja kaikki kolme jäätiin luukut auki tuijottamaan aukion tangoesitystä. Nuoret, vanhat, naiset ja miehet, ja kaikki sekaisin. Poikia poikien kanssa lanteet viinin rasvaamana ja vanhoja herroja tanssittamassa nuoria neitejä ja lapsia pyörimässä vanhempiensa jaloissa. Kaikilla hiki otsalla ja ihan mieletön fiilis, oli ihan hengästyttävän onnellista katsella sivustakin sitä hommailua. Tarttui hekuma väkisinkin. Sekä parit tanssilattialla pyörien ja kaikki sitä katsellessa oli jotenkin ihan lumoutuneita ja keskittyneitä.

Koettiin hyväksi hetkeksi jättää Buenos Aires nyt kun oltiin edelleen ihan rakastuneita siihen. Hyvillä mielin voi joskus sitten palata. Otettiin tuttuun tapaan yöbussi alle ja otettiin suunta Mendozaa ja viinitiloja kohti. Oltiin buukattu neljä yötä hostelliin, jossa on joka ilta seitsemästä yhdeksään ilmaista malbecia ja hiljaisuus alkaa yhdeltä yöllä. Äänieristys on mitätön ja ensimmäisenä yönä nukahdin tasan 1:05 kun porukka sammui ja lakkasi laulamasta Gangsta’s Paradisea. Ensimmäisen yön katastrofaalisen selväpäisyyden jälkeen ymmärrettiin homman nimi ja otettiin oikein molempien kourien kaatoliike kahden tunnin ilmaisen viinin aikana, mutta kymmenen aikaan oli jo kuolemanhiljaista ja todettiin, että joku tässä nyt meni vikaan ja painuttiin vähemmän voitokkaina nukkumaan. Otettiin seuraavana päivänä bussi läheiselle Maipun alueelle hostellilla tapaamamme suomalaistytön kanssa ja vuokrattiin pyörät viinitilojen kiertelyä varten. Hyvä aloittaa aikaisin. Heti meni päin persettä kun isolla viinitilalla Trapichella oli kierros vasta yli puolen tunnin päästä, mutta asiat kääntyi hopeaan päin välittömästi kun nähtiin etäämmällä mieltä lämmittävä ”beer garden”-kyltti ja painuttiin juomaan artesaaniolutta ja syömään empanadoja. Missattiin viinikierros. Mendozan provinssissa toki on yli 100 viinitilaa, joten ei tarvinnut ihan kauhean kauan etsiä seuraavaa bodegaa. Siinä kevyen tankojuopumuksen himmeillä rajoilla taiteillessa vietiin pyörät takaisin ja käytiin vielä yhdellä voimaannuttavalla viinilasillisella ennen kotimatkaa hostellille, jossa ilmaisen viinin kaksituntinen kultainen hetki oli alkamassa. Seuraava päivä meni säädyllisemmin oleillen, lukien ja sosialisoiden (+ vähän viiniä). Ollaan tässä ihan hyvillä mielin lähdössä jatkamaan matkaa Santiago de Chileen, tämä tanniininen Mendozan reissu oli melko rankka ikääntyvälle kropalle, vaikkakin värikäs hostellimme nuorensi mieltä.

Lopez-viinitilalla.

Maipu.

Tempus Alba -viinitilalla.