En edes vielä kehtaa kertoa missä tällä hetkellä ollaan.
Mutta rikon radiohiljaisuuden nyt ja pyrin parempaan (okei,
säännöllisempään) ulosantiin täällä, koska kohta en enää itsekään muista mitään
ja pieni reflektointi matkapäiväkirjan avulla on ihan terapeuttista. Kambodzan
aika ei nyt mennyt ihan nappiin meikäläisen kohdalla. Sain tiedon, että mummin
kunto on heikoissa kantimissa, joten lensin 28.10. aika tiukalla aikataululla
Phnom Penhistä Ouluun ja vietin viikon vanhempieni uudessa kotikaupungissa
Kempeleessä, Oulun Espoossa. Mummirakas osasi aikataulunsa ja sain kunnian
vielä auttaa arkisissa asioissa ja pitää kädestä kiinni kunnes nukkui
rauhallisesti pois pyhäinpäiväniltana.
Oli erikoinen ja melko tunnerikas viikko kotimaassa.
Yllättävän nopeesti tottuu kaikkeen tuttuun. Myös reissuähky sai aikamoista
helpotusta. Vatsarukka oli taas ihan hämmentyny kaikesta kuidusta ja
proteiinista. Oli ihanaa nähdä porukat, kummityttö ja puoli sukua. Ja mikä
tärkeintä, ehdin jättää haikeat hyvästit mummille.
 |
| Pohjoispohjanmaan lakeudet. Pieni ero Kambodzan +35 asteeseen. |
Matka kuitenkin jatkuu ja 3.11. laskeuduin tutulle Bangkokin
Suvarnabhumille. Heidi ehti mun poissaolon aikana käydä läpikotaisin läpi
laajalle levittäytyneen muinaisen supersivilisaation Angkorin ja lensi Siem
Reapista Bangkokiin samana päivänä ja yhdessä jatkettiin matkaa päätyen
muutaman tunnin päähän Rayongiin. Meillähän on Rioon lennot 16.11. ja
alkuperäisen suunnitelman mukaan piti viettää aikaa Kambodzassa vähän enemmän,
nyt oli aikaa paljon käsissä eikä haluttu liian kauas PATTAYASTA, koska ollaan
sovittu treffit siellä Heidin toisen työpaikan pomojen kanssa ja lopetetaan
Aasian osuus reissusta tyylillä. Kyllä, tyylillä. Eli muutaman päivän
todellisuuspako fänsissä resortissa ennen Etelä-Amerikan syleilyä. Huokaus.
Rayong ja Pattaya. Todellisuuspako kuulostaa ihan asialliselta eikö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti