Kuvia, ruokaa ja hoitajan lämmin kosketus.

Ei vieläkään osata muuta kun mingalabar, joten jääköön oppitunnit tulevaisuuteen. Nafti kuukausi reissussa ja saldona on puolirikkinäiset släbärit, kolmet eri rusketusrajat selässä ja niin törkyset jalkapohjat, että oon jo luovuttanu niiden suhteen. Toistaseks mitään ihan superturhaketta ei oo keksitty rinkasta ja shampootakin on viel jäljellä. Oon aika varma että jossain kohtaa tulee vaan se hetki kun käytän yhtä purkkia kaikkeen peseytymiseen enkä kanniskele kolmen kilon toilettibägiä.

Pari rändömiä kuvaa:

Mandalay.

 Normipäivä Hsipaw'ssa.

 Litsitauko. +35 astetta. Hiki ei välity kuvasta.

Lekotellaan nyt Myanmarin keskiössä Inle-järvellä Nyaungshwen kylässä muutama yö ennen Thaimaahan paluuta, tietty superiöörissä lokaatiossa riisipeltojen keskellä palmujen katveessa ja kämpässä on oma terassikin. Jotenki hirveen sovelias paikka istua ja juoda olut (puoliksi). Aamupalakin on niin massiivinen paahtiksineen, munakkaineen, lättyineen ja hedelmineen, ettei edes meidän läskileiripyöräilyt lähikyliin taida auttaa. Oh well. Paattikin pysyi pinnalla järviekskursiolla, mitä nyt matalikolla kuski joutu vähän tuuppimaan. Pyörittiin ympyrää järvellä ja käytiin tolppien varaan rakennetuissa puukämpissä toljottamassa paikallisten käsityötaitoja ja ostettiin boksi käsintehtyjä sikareita, joissa on eri blandauksia tupakkaa, hunajaa, banaania, ananasta ja anista käärittynä cheroot-lehteen. Tiedä sitten banaanin inhaloimisen terveysvaikutuksista.

Ennen Inleä tehtiin parin päivän stoppi Pyin Oo Lwinin kaupunkiin ihan lähistöllä ja käyskenneltiin kasvitieteellisessä puutarhassa siihen malliin, että Suomen kesää ja metsiä tuli vallan ikävä kun löydettiin mäntyinen metsäpläntti sen massiivisen puiston sisältä. Oli muutenkin ihan utopistinen paikka, jättimäinen satumaailma keskellä tätä Myanmarin muuten hivenen sotkuista ja meluista yleisilmettä.

Herättiin yks yö oven koputteluun hämmennys ja unihiekka silmissä, kunnes tajuttiin että tuo hentoinen, anteeksipyytelevä kolkutus kuului naapurihuoneen sveitsiläistytölle, joka oli ihan paniikissa poikkiksensa ruokamyrkytyksestä. Alkeellinen moka kertoa, että ollaan hoitsuja. Päivystyksen karaistamana kävin sitten poikarukkaa katsomassa ja hyperventiloiva, kalpea kaveri oli ihan saletti, että oli murtanut kylkiluunsa kolmen leksan seurauksena. Ei ollut, rutistelin sitä vähän. Sen jälkeen hengitysvaikeuskin helpotti. Että päästään me täälläkin hommiin! Itseasiassa törmättiin samaan pariskuntaan siellä paljonpuhutulla järvellä ja selkeesti mun hellävarainen hoitajan kosketus auttoi, herra oli hengissä ja voi hyvin, ehjine kylkiluineen.

 Inle-järvi ja Painavat Tytöt.

Myanmarista/Burmasta poistumisen kunniaksi kokosimme yhteen kylttyyrishokkisten havaintoja maasta:

- perusburmalaisella (sukupuolella ei väliä) on yleensä päällä longyi eli pitkä kietaisuhame ja kasvoilla kellertävää thanakhaa, viilentävää ja auringolta suojaavaa maalintyyppistä töhnää.

- perusburmalainen mies pureskelee siemenistä, makeutusaineista, tupakasta ja cheroot-lehdestä kokoonkääräistävää punaista sössöä, joka auttaa vireystilaan, kuolaneritykseen ja hammasmädätykseen. Maa on punertavaa sylkyä täynnä. 

- älypuhelimet mahdollistaa helpon (sala)kuvien ottamisen, joten ollaan eteerisen autenttisina kymmenien ihmisten albumeissa. Yksi perhe uskaltautui kysymään lupaa Mandalay Hillillä.

- ruoka on hyvää, öljyistä, vähämausteista, pähkinäistä. Ei thairuoan veroista, mutta missään nimessä meidän kulinaristivatsat ei valita. Kokeiltiin liata omia kätösiämme myanmarilaisella kokkauskurssillakin täällä Nyaungshwessa (kiitos jälleen kerran low season, saatiin yksityisopetusta), menu koostui teelehti- ja jakkihedelmäsalaatista, kala-, kana- ja pottucurryista ja linssikeitosta. Eleganttia meille, vaihtelua paistettuun nuudeliin. Eikä huolta, ei mekään oltu koskaan kuultu jakkihedelmästä. 

- kyseenalaistetaan vähän paikallisten opetusmetodeja, kouluissa lapset vaan huutaa. Ja mistä me tiedetään että ne vaan huutaa? Koska onnistutaan aina buukkaamaan huone koulun vierestä, ja ne todella huutaa. Kuorossa.  Kovaa. Taukoamatta. Joskus iltaan asti.

- tässä überbuddhalaisessa maassa ollaan melko muslimirasisteja (huhupuheiden mukaan yangonilaisessa ambulanssissa luki ”muslim-free hospital”)

- johdonmukaisuudenpuute. Meidät haetaan lava-autolla hotellilta bussille, joka sitten ajaa saman hotellin edestä vartin päästä. Dormisänky saattaa maksaa saman verran kun oma huone kylppärillä.

- kehitys on täällä järisyttävässä vauhdissa, joten kannattaa tulla nyt jos kiinnostaa. Meidän kohtalaisen tuoreiden tietojen mukaan pankkiautomaatteja ei juuri ole kun isoimmissa kaupungeissa ja missään ei käy luottokortti, nyt keskellä järvee lukee käsityökaupassa ’MasterCard accepted’ ja automaatteja on joka kylässä (ja temppeleillä). Muut matkaajat oli ihan yhtä isoilla käteisnipuilla liikenteessä.

Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä eikä kyllä yhtään Myanmariin liittyen, matkailu selvästi nuorentaa, koska meitä luullaan jatkuvasti parikymppisiksi tytönhupakoiksi. 

 Heidi, tomaatit ja ihaltava valikointi-intensiteetti.

Onnellinen kulinaristisyöppö ja joku deep-fried katuruoka. YESSS.